On helppo miettiä miten asioitten pitäsi olla, tai miten kaikki olisi paremmin. Mutta kun oma elämä menee solmuun, tuntuu mahdottamalta ajtella järkevästi. Tuntuu että sisällä murenee ja että millekkään ei voi tehdä mitään. Monta kertaa on huomannut että asiat aina järjestyy jotenkin, mutta joka kerta kun asiat tuntuu ylitsepääsemättömiltä on melkein mahdotonta toivoa että ne kääntyisi parhainpäin. Joka kerta ne kuitenkin järjestyy, Ja tälläkin kertaa on joku joka jaksaa muistuttaa siitä että kaikki on vielä hyvin. Joku joka jaksaa hymyillä ja olla tukena kun sitä eniten tarvitsee.